1. |
||||
On vielä paljon tehtävää
On sammutettava äänet
Puhdistettava kaikujen tahrima hiljaisuus
On pyyhittävä pois muistot
Valutettava muste takaisin mustuuteen
On ommeltava umpeen raot lehtien välissä
Sidottava puut juuristaan
Täytyy tukahduttaa pimeyden halkova liekki
Pitää teljetä taivaankansi
Tilkitä lävet joista valo vuotaa sisään
Mustat laivat syövät taivaan
Pilvet hapertuvat tuhkaksi
On suljettava silmät valkeudelta
Sukellettava Tuonen jokeen
Nieltävä tummaa tervaa
Ja silloin
Kaikki muuttuu pimeydeksi
|
||||
2. |
Tuuli taittaa oksan
04:19
|
|||
Tuuli taittaa oksan
Jalokivi lootuskukan
Terälehtiin kätkettynä
Taittaa varrenkin
Kukaan tuskin kyselemään
Saapuu takaa pitkän matkan
Hetken suoja pyökkipuusta
Tuuli taittaa oksan
Jalokivi lootuskukan
Terälehtiin kätkettynä
Repii juuretkin
|
||||
3. |
||||
Pyöräilen öisin vanhoissa paikoissa
Asfaltin tuttuus hymyilee aivoissa
Nään ydinperheen, ah, miten raikasta
Jonne koira ei tajuu mainintaa Laikasta
Aurinkokannella tarraan kii laidasta
Kuu hiiltyy vasten palavaa taivasta
Pelkään että se jysähtää katuun, herättää muut
Viimassa tuhisee yöpuut
Joku katsahtaa ulos: taas se on täällä
Nuolee pölyä muistonsa päältä
Isä hais savulle, äidin suus oli tuhkaa
Nukkuvaa sakkia mikään ei uhkaa
Joutsenpatsas, punanen auto
Hopeapuu
Maakaivon salassa yökkivä suu
Nyrkin kokosia koiranpentuja
Saippuakuplia saunan takaa
Sadevesitynnyri kun tyhjinä lomaviikkoina sataa
Keuhkot, säkki, märät, söpöt
Karvaiset nyrkit
Märät, söpöt, kuplivat keuhkot
Oudot pahat pusikkoyrtit
Valkopyykit huoju telineessä
Pikkuveli selin saunan eessä
Yöllä lakanat sidotaan kulmista säkeiks
Ja mä ja veli sätkitään veessä
Meidät upotetaan järveen
Sanon: se on meidän painajaiskuolema
Katson veljeä, en nää sitä yhtenä, kahtena
Nään sen puolena
Vanhemmilla alkaa mennä paremmin
Kun ei olla niiden huolena
Usko mua, mä puhun suomea
Päästetään ne ulos, ei olla enää kuorena
En pääse tän nopeammin
Pimees on ruuhkaa
Zombi mataa rotevammin
Yläluomessa nuuskaa
Maisema uima-altaana
Niinku unesta noustaan pintaan
Eikä muista mitään
Mut sängyn partaalla jotain on pesiytyny rintaan
Ankkuri mumisee syvällä pohjassa
Mumisee hiljaista rakkautta kuplina
Kun kupla puhkeaa oikeessa kohassa
Kaikki ne huudot raikuu tuplina
Ei tää kuulu mulle enää
Mä oon niin liian etäällä, oon liian lähellä
Valun vettä, kasvan levää
Kun kosken kädellä, jätän mutaläntin perään
Ruosteinen kettinki kilisee tarkasti
Turmelen tuoreen elävän
Ennen pitkää joku varmasti elää samanlaisen elämän
Ihmiset vaihtu, seutu pysy samana
Jokaisel yhteisöl on oma kamala
|
||||
4. |
Ilkeitä unia
09:58
|
|||
Ehkä on niin
Ettemme nää huomista
Ehkä on niin
Ettemme nähneet eilistä
Ehkä on niin
Ettet koskaan nähnyt itseäsi
Ehkä on niin
Ettet tulekaan näkemään
|
||||
5. |
Onko jo yö
04:26
|
|||
Onko jo yö
Kissa kalanpäätä syö
Vai te haluatte kuulla siitä kerrasta
Kun olin eksyä joen varteen syvälle metsään
En aio sanoa mitään
Ei ole syytä kertoa hänen tavastaan juoda silloin tällöin iltaisin
Runsaasti kanelilla, villipippurilla, meripihkalla ja auringolla maustamaansa voikukkaviiniä
Ei lain ole syytä puhua hänen tavastaan istua alajuoksulla
Eikä siitä, että tutustuin häneen ensi kertaa näissä merkeissä
Katselin pähkinäpensaan oksien varjosta kun hän pesi itseään
Aurinko kutoi vaipan autereessa leijuvien perhosten ympärille
Onko jo yö
Mustat silkkiaallot rantaan lyö
Turha on puhua siitäkään
Miten koskessa kivet ovat hioutuneet valkeiksi sileiksi suuriksi helmiksi
Miten ilmassa tuoksuvat männyt ja orvokit
Ja tammenterhot kasvavat valtavan kokoisiksi
Olin jäädä sellaisen alle etsiskellessäni leposijaa
Päivänvalon hitaasti hiipiessä kohti kultaa
Alajuoksulla joen penkalla tyttö pesi itseään
Kompastuin ja oksa rasahti jalkani alla
Tyttö oli hävinnyt kun nostin katseeni
Tammen oksalla roikkuva lintu säpsähti hereille
Ja vaipui takaisin uneen
Onko jo yö
Kalaparvi kissan päätä syö
|
||||
6. |
Kaikki alkoi siitä
03:36
|
|||
Kaikki alko siitä kun sä koputit mun oveen
Näin sun nimen kirjotettuna asfalttiin
Ja ne kirjaimet leimus ja valaisi ikkunat
Ja porttikongien seiniin ne unohti itsensä
Nää unet ei oo mun enkä mä näiden unien
Näillä silmillä en nää itseni taakse
Kaikki alko siitä kun sä koputit mun oveen
Ja ojensit kätesi postiluukusta
Mä oon ollu putsina jo kymmenen päivää
Sen aikana mä oon ehtiny aatella asioita uusiks
Aika saa kertoo miltä ne tulee näyttää
Muutuuko kaikki vai muuttuuko mikään
Tumman tervan mä tunnen hiljaa hiipivän
Valoisista öistä, tähtien takaa
Sun ympärillä leijuu vanhoja lehtiä
Kuviin ja kirjaimiin kaiken oot unohtanu
Niin kuin kaiken muunkin mitä musta jäi
Mut mä oon kyllästyny olee yksinäinen
|
||||
7. |
||||
Luojani, en käsittänyt rangaistuksesi ankaruutta
Kuin houkka lausuin raskaan nimesi
Väheksyin riittejäsi
Ja ylenkatsoin uhrejasi
Luojani, olen kärsinyt hirvittävää tuskaa
Pyydän polvillani, ota vastaan rukoukseni
Olkoon kohtaloni opiksi niille jotka eivät jumalaansa pelkää
|
||||
8. |
Virsi
04:28
|
|||
Jumalani, ota vastaan rukoukseni
Joka huokausten täyttämä on
Niin kuin vesi purossa olen tietämätön
Mihin suuntaan virta minut kantaa
Jumalani, ota vastaan rukoukseni
Joka kärsimyksistä on kudottu
Niin kuin laiva meren aalloissa en tiedä nimeä
Sataman johon minut lasketaan
Huojukoon puutarha tuulessa
Nouskoot synkät pilvet taivahalle
Huutakoon tuuli valtavalla raivollaan
Minut on jo riekaleiksi raadeltu
Sinä ikuisuus joka kaiken täällä näät
Älä jätä lastas yksin pimeään
Olen synnissä palanut ja nääntynyt
Pyydän päästä armossasi lepäämään
|
||||
9. |
Valo tulee täydeksi
03:05
|
|||
Vankilan portin ohi kulki sunnuntain kirkkaus
Sunnuntain kirkkaus kulki ohi
Portilla valo tuli täydeksi
Nälkäiset sielut hakkasivat selliensä kaltereita
Kun he näkivät loistavan valon tulevan
Ne hieroivat itsensä vereslihalle tyrmien kivisiin seiniin
Ne hioivat kulmahampaansa tasaisiksi tiilenpäillä
Ne näkivät valon ja syöksyivät hulluuteen
Taivaiden ja helvettien hulluuteen
Iloon ja hurmokseen
Ne kuolivat ja oksensivat höyryävät sisuksensa maan multaan
Ja löysivät ne ja punoivat kasaan suurten muinaisten jumalten luona
Ne hajosivat tähtipölyksi ja luhistuivat raskaiksi ytimiksi
Hajosivat hajoamistaan kunnes olivat enää loputonta pimeyttä
Loputonta kaikkeutta huutamassa ylistystä
Vartija tuli kertomaan seitsemän vuotta sitten vangitulle miehelle
Tämän vapautuvan seuraavana päivänä
Ja niin mies hirtti itsensä sellinsä kattoon
Ja itki ilosta ja kiitollisuudesta
Vankilan portin ohi kulki sunnuntain kirkkaus
Sunnuntain kirkkaus kulki ohi
Portilla valo tuli täydeksi
|
||||
10. |
Kevät
06:23
|
|||
Me kiskoimme taivaalta suuren öljykankaan
Läträsimme sen täyteen mieluisiamme värejä
Ja hukuttauduimme niiden syleilyyn
Talven niskan murtuessa heräsin niiden riepujen keskeltä yksin
Enkä pitkään aikaan tiennyt minne mennä
Joinakin aamuina heräsimme suoraan unesta
Kietouduimme toisiimme jo ennen sanoja
Ne olivat verkkaisia ja pehmeitä aamuja
Eikä niitä ollut montaa
Sinä viserrät nyt loppulaulua
Painan silmäsi lempeästi kiinni
Ilta tuoksuu orvokilta ja männyltä
Oksat sirottelevat valoa ympäriinsä
Lapsuus loppuu lyhyeen, eikä pyydä anteeksi
Vaan minä pyydän anteeksi siltä, että jouduin jo lähtemään
Annan hiekan valua sormieni välistä
Katson kasvojeni heijastuvan tyvenestä merestä
Toivon teidän ymmärtävän, etten ole yhtä kuin tekoni
Minussa on paljon sellaista, jota olen jättänyt tekemättä ja sanomatta
Ja paljon, jota vielä aion
On paljon rakkautta, paljon annettavaa
Kaikki muuttuu pimeydeksi
|
Streaming and Download help
If you like Oakahtoakseh, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp